Syksy

Miten katseet porautuu ihmisen kehoon, mutten minäkään syytä osaa kertoo. Kaulaliinaan piiloudun kun kävelen, vähin äänin paikalta hälvenen. Ruskan värisiä lehtiä jotka ympäröivät asfalttia, mieli ja sydän jakaa mut kahtia. Mistä mihin jatkuu ja minne päättyy, taas yhden elämän loppu on nähty. Voiko ihmistä nostaa pinnalle, voiko tunteet kadota vaikka ne pistettiin ihon alle. Ego ottaa vallan vaikka kieltäydyin sitä kuuntelemasta, muistoista rumista puhumattakaan,en halunnut enää itseäni satuttaa. Vieraannun ehkä epäröin, mut jokin teki tummempii piki mustista öist. Aina on jotain mitä haluaa säilyttää sisimmässään, oli se sitten vain tahto pystyy elämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

60 − = 51