Riitä en kuitenkaan

Katson edessäni olevaa tiskikasaa, se on kuin elämäni tällä hetkellä. Mikään ei ole järjestyksessä, kaikkea peittää lika ja kaaos. Ajatuksenkulku pysähtyy kun pää ylikuumenee, ajatuksista jotka saavat mut miettimään mikä tässä on arvokasta. Niin kuin astiat voidaan pestä puhtaiksi, niin minäkin voisin ottaa itseäni niskasta kiinni. Mutta tämä vaihe elämässäni on ennemminkin pinttynyt lika ja rasva joka ei lähde pesussa. Joka päivä saan miettiä milloin mä riittäisin, mikä on ylipäätänsä tarpeeksi? Riitänkö edes itsellenikään, kun olen väsynyt esittämään onnellista. Pettymys on päällisin tunne, mut sen kaverina on aina yksinäisyys. Ensin mut otetaan syliin ja sitten työnnetään pois. Epäilin alusta asti ettei tästä tuu mitään, mut sait mut vakuutettua. Juokset karkuun kun et osaa elää niin… Mä oon taas yksin. Se on aina tämä sama tunne, mutten osaa ottaa kivusta tarpeeksi. Mä jään roikkuun kunnes kuristun kokonaan…

-Etsin oikeeta väärästä, tartun käteen joka päästää irti,suutelen suuta joka valehtelee,halaan vartaloa joka pettää, painan pääni sydäntä vasten joka ei tunne, Nukahdan yksin ja herään, tältä tuntuu kun ei ole enää ketään-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 88 = 93