No reason

Voiko surun saada katoamaan yhdellä lauseella, voiko vuotavat kyyneleet täyttää sisällä kasvavan tyhjiön?

Mitä vanhemmaksi kasvan sitä enemmän näen laatikon ulkopuolelle. Näen sen kauneuden jota ennen en huomannut, pienen lapsen ilo on jotain aitoa. Mutta niin kuin sanotaan tieto lisää tuskaa, niin myös ymmärryksellä on kääntöpuolensa. Liian moni noudattaa ajatusmallia joka ei ymmärrä toisen ihmisen näkökulmaa. Joskus on  parempi kun ei mieti, mutta miksi me näemme kaiken niin kuin haluamme. Teemme virheen ja tunnemme syyllisyyttä, mutta emme koskaan mieti mikä oli se pakottava tunne. Mikä saa meidät heittäytymään, valehtelemmeko ja piilotamme oikeat tunteemme. Kun on tarpeeksi sekaisin ei pysty piilottamaan sitä pahaa joka sisällämme asuu. Vaikka olisin erilainen, vaikka en ajattelisi  niin kuin muut, silti jokin on pielessä. Olen väsynyt uskomaan että tämä muuttuisi, olen uupunut pitämään tätä kaikkea kasassa. Mutta tämä on minun taisteluni, maailma vastaan minä. En ikinä kuvitellutkaan että must tulis mitää. Mut tää vääryys mitä näen joka päivä elämässäni, saa mut laulamaan, saa mut haluamaan muutosta. Valehdellaan,  peitellään, petetään, eikä rakasteta. Pieni epävarmuus isäni äänessä kun hän viimeinen kertoo syyn, pettäminen en vieläkään tiedä miksi sitä tehdään. Halutaan jotain jännitävää uutta, muutta uusikin vanhenee. Jollain tapaa tiedän tunteet, mutta olen huomannut etten ajattele enää niin lapsellisesti. En sorru turhan mustasukkaiseksi, opin että itseään voi opettaa.Eikä kaikkea tarvitse hyväksyä, vaikka rakastaisi toista yli kaiken se ei ole syy pelätä joka päivä. Pelätä mitä taas tein väärin, se hajottaa vahvemmankin ihmisen. En edes ollut vahva, kaikki sanoivat et oon erilainen, mut väärällä tavalla. Kun muut puhuivat pojista, mä puhuin vain yhdestä. Mä en ikinä ymmärtänyt miten voi tykätä monesta yhtä aikaa. Sellaista ei ikinä käynyt mulle, mä olin niin kiinni mun unelmissa. Mä tunsin liikaa, siksi mä oon ainut joka on rikki. Pyydän anteeksi ihmisiltä jotka joutuivat näkemään mut niin pohjalla. Olin niin  varma et mä sekoaisin, tai ehkä mä sekosinkin. Mut nyt mä oon tässä miettimässä miten mä voisin tehdä tästä mulle sopivan paikan. Mä kiitän teitä siitä et te ootte olemassa, auttakaa mua tekemään muutos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 1